Jeesushuora kusipää!
Miksi piinaat mun elämää?
En tahdo elää vankilassa,
tässä Kristuksen maailmassa...
Tunnen kun maa jo kutsuu.
Hyppään alas taivaan alta.
otan suudelman kuolemalta.
Kuulen kun sade loppuu.
Valo vasten kivistä seinää
kuivaa mut kuin kuivaisi heinää.
Anna mulle vähän voimaa,
heikon valon mua nuolla.
Anna vielä hetki aikaa,
hetki elää, sitten kuolla.
Vain laulu sen mustan variksen
sävelen kertoi hiljaisen.
Lähemmäksi tuo sävel toi vaan
lopun kauniin ja onnellisen.
Se päässäni soi, se aivoni hautaa
alle sateen kultaisen.
Ja sade loppuu se paikkani näyttää
laulussa mustan variksen.
Jeesushuora kusipää!
Kun ruumis kuolee se tänne jää.
Mä olen vapaa tuulen lailla,
pimeydessä valon mailla.
Sateessa seison ja syleilen veistä
vasten mun ihoa, heikkoa lihaa.
En jaksaisi pitempääm sateessa seistä,
se kaataa mut maahan, se ruoskii ja vihaa.
Vain laulu sen mustan variksen
sävelen kertoi hiljaisen.
Se päässäni soi, se aivoni hautaa.
Alle sateen kultaisen kuolen.
|
